In the army

Heti tähän alkuun mie haluun kiittää teitä kaikista kivoista kommenteista, joita oon saanu viime postauksiin! :) Ehkä yks parhaimmista aloituksista työpäivälle, kun avaa sähköpostin ja sieltä löytyy huima kasa positiivisia viestejä :) Tai no huima ja huima, mutta tällaselle ei niin hc-bloggaajalle jo parikin kommenttia on varmasti samanarvoisia kuin jollekin vähän ammattilaisemmalle vaikka sata!

Menneenä viikonloppuna ei tullut postauksia, koska edelleen meillä kotona nettiyhteys on se maailman hitain. Voisin muuten vaikka mainita yhden esimerkin viime viikolta: keskiviikkoiltana menin Facebookiin niin siihen, että etusivu latautui, meni 16 minuuttia :D Toisaalta kun töissä tulee istuttua koneen ääressä viitenä päivänä viikossa seitsemän tuntia putkeen, niin eipä sitä tietsikkaa olekaan niin hirmu hinku avata kotona - etenkin, kun Facebookin voin tsekata myös puhelimestani ;)

Olikohan tässä alikersantti ja luutnantti?


Mutta viikonloppu oli ihan mahtava! Lauantaina Onttolassa oli kotiväkipäivä ja mie olin isosiskona niin fiiliksissä, niin fiiliksissä! Oikeesti miten miun "pikku veliveikka" voi olla jo niin iso että se on armeijassa?! Miulta melkein pääs itku kun ne näytti muutamat asento-lepo-katse oikeaan päin sun muut hommat siinä pihalla :) Oli tosi mielenkiintoista päästä tutustumaan siihen inttiympäristöön! Niin ja ne inttipojat, miten söpöjä ne oli?! Ja mikä oli vielä kivempaa, niin Henrystä huomaa että se on tosi positiivisella päällä koko armeijasta :) Henryllä ei oo sellasta asennevammaa, joka tekis tuosta inttiajasta varmasti tosi vastenmielistä ja mikä parasta, niillä on kuulemma ihan huippuhyvä tupa ja yhteishenki on siellä ihan parhaasta päästä vaikka kaikki pojat oli alussa toisilleen ihan tuntemattomia :) Oon tosi hyvilläni Henryn puolesta, koska oon kuullu aika paljon niitä tarinoita, että intti on ollu pelkkää tuskaa ja oikeesti niiden aamujen laskemista.

<3

Tuo tupa ei ollutkaan niin ankee, kun olin ennalta ajatellut... Mutta kyllä siellä sellanen aika "kiva" pinttyneen hien haju oli :D

Lauantai-iltana tehtiinkin sitten kunnon illallinen, kun Henry pääsi ekoille lomilleen :) Oli ihana istua ulkona syömässä, kun oli niin lämmin kesäinen ilta. Ruokapöytäkeskustelu koostui ylläriylläri aika pitkälti pelkistä inttijutuista, mutta niitä oli kyllä tosi mielenkiintoista kuunnella ja kun se on Henryn elämäntilanne ja sille jokapäiväistä nyt, niin totta kai sille on tärkeetä päästä kertomaan niistä kaikista systeemeistä :) Vähän sama kun mie aina tilitän työpäivistäni sille :D

Eilen oli vielä pakko päästä mansikkamaalle! Ei keretty kerätä kuin reilu 12 kiloa ennen kuin vesisade yllätti. Mutta toisaalta ihan kiva saalis tuokin ja laskeskeltiin et ollaan kerätty tänäkin kesänä jo 60 kiloa mansikoita, että eiköhän niillä ainakin ensi kevättalveen asti elellä :) Ja voihan se olla, että mansikkamaa kutsuu vielä ainakin kertaalleen tään kesän aikana jos sieltä jotain rippeitä vielä irtoais edes syöntimarjoiksi. Päivä menikin sitten noita mansikoita puhdistellessa ja pakastellessa, mutta tuo on niin sellasta puuhaa josta mie tykkään ja jota siis teen mielelläni! :)

Tänään edessä ois hiustenvärjäysoperaatio, tää juurikasvu alkaa olla jo jotain ihan järkkyä. Henrykin kommentoi eilen, että: "Anna sie näytät ihan joltain mummolta kun siulla on muut hiukset ihan valkoset ja sitten tuo juurikasvu on niin harmaa!" Okei, pakko miun on varmaan tarttua tuumasta toimeen vaikka jotenkin jo sen väripurkin käyminen kaupanhyllyltä tuntuu aina elämääkin työläämmältä projektilta :D