In the army

Heti tähän alkuun mie haluun kiittää teitä kaikista kivoista kommenteista, joita oon saanu viime postauksiin! :) Ehkä yks parhaimmista aloituksista työpäivälle, kun avaa sähköpostin ja sieltä löytyy huima kasa positiivisia viestejä :) Tai no huima ja huima, mutta tällaselle ei niin hc-bloggaajalle jo parikin kommenttia on varmasti samanarvoisia kuin jollekin vähän ammattilaisemmalle vaikka sata!

Menneenä viikonloppuna ei tullut postauksia, koska edelleen meillä kotona nettiyhteys on se maailman hitain. Voisin muuten vaikka mainita yhden esimerkin viime viikolta: keskiviikkoiltana menin Facebookiin niin siihen, että etusivu latautui, meni 16 minuuttia :D Toisaalta kun töissä tulee istuttua koneen ääressä viitenä päivänä viikossa seitsemän tuntia putkeen, niin eipä sitä tietsikkaa olekaan niin hirmu hinku avata kotona - etenkin, kun Facebookin voin tsekata myös puhelimestani ;)

Olikohan tässä alikersantti ja luutnantti?


Mutta viikonloppu oli ihan mahtava! Lauantaina Onttolassa oli kotiväkipäivä ja mie olin isosiskona niin fiiliksissä, niin fiiliksissä! Oikeesti miten miun "pikku veliveikka" voi olla jo niin iso että se on armeijassa?! Miulta melkein pääs itku kun ne näytti muutamat asento-lepo-katse oikeaan päin sun muut hommat siinä pihalla :) Oli tosi mielenkiintoista päästä tutustumaan siihen inttiympäristöön! Niin ja ne inttipojat, miten söpöjä ne oli?! Ja mikä oli vielä kivempaa, niin Henrystä huomaa että se on tosi positiivisella päällä koko armeijasta :) Henryllä ei oo sellasta asennevammaa, joka tekis tuosta inttiajasta varmasti tosi vastenmielistä ja mikä parasta, niillä on kuulemma ihan huippuhyvä tupa ja yhteishenki on siellä ihan parhaasta päästä vaikka kaikki pojat oli alussa toisilleen ihan tuntemattomia :) Oon tosi hyvilläni Henryn puolesta, koska oon kuullu aika paljon niitä tarinoita, että intti on ollu pelkkää tuskaa ja oikeesti niiden aamujen laskemista.

<3

Tuo tupa ei ollutkaan niin ankee, kun olin ennalta ajatellut... Mutta kyllä siellä sellanen aika "kiva" pinttyneen hien haju oli :D

Lauantai-iltana tehtiinkin sitten kunnon illallinen, kun Henry pääsi ekoille lomilleen :) Oli ihana istua ulkona syömässä, kun oli niin lämmin kesäinen ilta. Ruokapöytäkeskustelu koostui ylläriylläri aika pitkälti pelkistä inttijutuista, mutta niitä oli kyllä tosi mielenkiintoista kuunnella ja kun se on Henryn elämäntilanne ja sille jokapäiväistä nyt, niin totta kai sille on tärkeetä päästä kertomaan niistä kaikista systeemeistä :) Vähän sama kun mie aina tilitän työpäivistäni sille :D

Eilen oli vielä pakko päästä mansikkamaalle! Ei keretty kerätä kuin reilu 12 kiloa ennen kuin vesisade yllätti. Mutta toisaalta ihan kiva saalis tuokin ja laskeskeltiin et ollaan kerätty tänäkin kesänä jo 60 kiloa mansikoita, että eiköhän niillä ainakin ensi kevättalveen asti elellä :) Ja voihan se olla, että mansikkamaa kutsuu vielä ainakin kertaalleen tään kesän aikana jos sieltä jotain rippeitä vielä irtoais edes syöntimarjoiksi. Päivä menikin sitten noita mansikoita puhdistellessa ja pakastellessa, mutta tuo on niin sellasta puuhaa josta mie tykkään ja jota siis teen mielelläni! :)

Tänään edessä ois hiustenvärjäysoperaatio, tää juurikasvu alkaa olla jo jotain ihan järkkyä. Henrykin kommentoi eilen, että: "Anna sie näytät ihan joltain mummolta kun siulla on muut hiukset ihan valkoset ja sitten tuo juurikasvu on niin harmaa!" Okei, pakko miun on varmaan tarttua tuumasta toimeen vaikka jotenkin jo sen väripurkin käyminen kaupanhyllyltä tuntuu aina elämääkin työläämmältä projektilta :D

Syyskuu tänään?

Eipä ihan hirveesti harmittanut tulla töihin tänä aamuna, kun ulkona oli lämmintä yli 20 astetta vähemmän kuin eilen, ja vettä tuli (ja taitaa tulla vieläkin) ihan kaatamalla. On jotenkin tosi syksyinen olo. Eilen onneks riitti vielä hyvää säätä täälläpäin Suomea, eli aika pitkälti bikineissä päivä meni :) Raahasin taas patjan ja radion ulos, nautin auringosta ja kesäbiiseistä. Illalla sää viileni sen verran, että lenkillä ei tullut ihan tukala olo.

Kesällä miun lenkit on kyllä aikamoisia "lenkkejä". Nimittäin pysähtelen syömään marjoja aina noin sadanmetrin välein :D Äiti aina sanookin miulle kesällä lenkillelähtiessämme, että: "Tää on sitten kunnon lenkki eikä mikään marjojensyöntilenkki!" Mut ainakaan eilen illalla en millään voinut vastustaa kiusausta, kun metsämansikoiden lisäksi bongasin kesän ekat kypsät mustikatkin!

Näitä kuvia otin jo aamulla, kun lähdin taas kesäiselle lehdenhakureissulle. Ei se kyllä sinäänsä mikään varsinainen reissu oo, kun postilaatikolle on matkaa noin 400 metriä. Mutta reissuksi se venähtää etenkin jos on kamera mukana ja jää syömään pre-aamupalaksi ihania metsämansikoita :)

Sain muuten nyt tuota banneriakin vähän muokattua, tykkään niin paljon tuosta pionikuvasta, että halusin sen ehdottomasti näkyville ihan paraatipaikalle. Ainut ongelma on nyt se, että kuva on miun mielestä vähän turhan iso. Tai siis miun mielestä ois kiva, että kun blogiin tulee, niin bannerin lisäksi näkyis ainakin ensimmäisen tekstin otsikko. Sain kyllä tuon kuvan jo pienennettyä, mutta kun yritän ladata sitä tuohon niin Blogger valittaa kuvien "tallennustila" on täynnä. Ihan outoo, koska sain nää postauksen kuvat ladattua kuitenkin ihan normaalisti... No, yritän myöhemmin uudestaan!

Eilen näitä kuvia ottaessani tuli kyllä taas mietittyä monta kertaa miten upea Suomen luonto on! Etenkin aurinkoisena kesäpäivänä, kun kaikki värit korostuu niin kauniisti, linnut laulaa ja ulkona on kesäinen tuoksukin. Eipä ainakaan itelle tullut siinä vaiheessa mieleen paljon valittamisen aihetta? Koen itse olevani vielä erityisen etuoikeutettu, koska uskon eläväni todeksi monien unelmaa: järvenrannalla asuminen on ainakin näin kesäaikaan niin upeaa! Olipa kyse sitten aurinkoisesta hellepäivästä tai rajusta ukkosmyrskystä, niin järveä on aina yhtä mielenkiintoista seurailla.

Viime postauksen kommentteihin oli tullut pyyntöjä, että laittaisin tekemieni ruokien reseptejä esille tänne blogin puolelle, joten tässäpä tulee ohjeet edellisessä päivityksessä olleisiin ruokiin (meillä näistä ohjeista riitti neljälle ruokailijalle):

Kukkakaali-kookos"rouhe":

1 iso kukkakaali
4 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
muutama hyppysellinen sormisuolaa

Valmistaminen on vähintään yhtä simppeliä kuin ohjekin! Eli kukkakaali ajellaan esim. tehosekoittimessa pieneksi, couscousin oloiseksi rouheeksi. Joukkoon lisätään kookosöljy (jos haluat kookoksisemman maun, lisää öljyä enemmän) ja sormin murskattu sormisuola. Sekoitus ja valmista tuli!


Tomaattinen kastike:

n. 8 tomaattia (tomaattien koosta riippuen, itselläni oli keskikokoisia ja vähän suurempia)
1 punainen paprika
1 punasipuli
pätkä tuoretta inkivääriä
4 valkosipulinkynttä
kourallinen tuoreita yrttejä (basilikaa, oreganoa, persiljaa, sitruunamelissaa)
sitruunamehua
mustapippuria
sormisuolaa

Tässä on jo vähän enemmän aineksia, mutta valmistus ei siitään vaikeudu. Kaikki vain tehosekoittimeen/monitoimikoneeseen ja huruutellaan! Kastikkeeseen kannattaa jättää "sattumia", eli älä ajele sitä aivan sileäksi. Tomaateissa on yllättävän paljon nestettä, joten kastikkeesta tulee melko juoksevaa - se ei tosin haittaa makuun ollenkaan! Itse laitoin kastikkeen päälle vielä idättämiäni mungpapuja, jotka toivat sekä kivaa piristystä ulkonäköön että lisää suutuntumaa.

Tästä taisikin tulla nyt postaus ilman päätä ja häntää :D Mutta sellaiselta myös tää maanantai on ainakin tähän mennessä tuntunut... En vaan jotenkin pysty orientoitumaan tuohon sateeseen ja kylmyyteen, mutta onneks huomisesta alkaen pitäis säänkin taas lämmetä! Ja tälle viikolle on suunnitteilla kaikkia kivoja juttuja, että eiköhän tää viikko tästä pyörähdä käyntiin ihan mallikkaasti :)

ps. Myös tää blogi on nyt Bloglovinissa, joten sitäkin kautta pystyy seurailemaan :)